Lokakuun kolmas

Niin se mun esikoisenikin täytti kahdeksan vuotta! Päivässä oli historiallisia speksejä muutenkin, nimittäin samaisena päivänä kun mun eka tsirpu syntyi, musta tuli oikeesti Äiti, aika metkaa. Harmi kyllä, koko meidän sakkia varjosti joku takapuoleen tökätyn karhun syndrooma: kaikki kiukutteli, riiteli, huusi ja kitisi oikein urakalla ja kaikkien huono tuuli tarttui toisiin ja sit vielä raivokkasti lietsottiin toisiamme. Älyttömän harvinaista, että kaikilla neljällä on samaan aikaan huono päivä, mutta näköjään kuu ja aurinko voi sellaisessakin asennossa olla. Olin hyvin moneen kertaan lyömässä hanskat tiskiin ja mietin että kuinkahan nopeesti ois takas peiton alla jos heti kääntäisin selkäni ja lähtisin kohti petiä. Mutta niin vain päivästä selvittiin ja iltasella puheltiin, että siitä tulikin lopulta ihana ja kiva, vaikka olikin välillä aika myrskyisää menoa. Meidän tiimi vaan toimii! Lokakuun kolmantena ehdittiin myös nauttia ja juhlia, siitä seuraavaksi.

Päivä aloitettiin kuskaamalla synttärisankarille maapähkinävoileivät kynttilän ja laulun kera sänkyyn! 

Lounaan jälkeen lähdettiin ostarille hengaileen. Tsirpuloiden kaapit on alkanut huudella kiristävillä vyötärönauhoilla ja paljaina vilkkuvilla nilkoilla, ja pikkumiehen alkava päikkyurakin häämöttää jo ihan nurkan takana, joten pieni täydennys olikin paikallaan. Ja kuinka ihania löytöjä tehtiinkin! 

Matka jatkui "mammatreffeille" ystävän mökille, jossa täysin yllärinä oltiin järkätty pikkupienet juhlat! Juhliin yhdistettiin Miklun ja sen kolmen kaverin 2-vuotissynttärit ja yhden mun Ystävän ja hänen tyttärensä läksiäiset, mutta (mulle) tietysti ennen kaikkea tietysti Ennan synttärit! Pari kuukautta sitten synttäreistä puhuessa hänellä oli toiveena karttakakku ja nyt hän sen sai! Kakun täytteenä oli tekijänsä omista ompuista itse tehdyllä hillolla maustettua moussea, siis aivan täydellinen kipakkuus, raikkaus ja makeus, omenakakku lähtee niin jatkoon! Läksiäisteemaan sopivasti kartaksi valikoitui maa, johon aiemmin mainitsemani rakas parivaljakko pian palaa. Ihanan synttäripallokimpun olin etukäteen hakenut ja valjastanut yhden paikalle saapuvan tuomaan. Saatiin kyllä yllätettyä tsirpulainen kivasti!

Nautittiin kaikki ihanasta päivästä ja suussa sulavista herkuista aivan täysin rinnoin! Myös puitteet oli mitä ihanimmat. Oltiin pakattu ulkovermeet mukaan tietoisina siitä, et paikan päällä on todellakin tilaa temmeltää, juosta, pelata ja leikkiä.

           Onnea ihanin Enna!