Kerran keittiössä

Pikkumies se mennä täräytti täyttämään kaks vuotta! Sen kunniaksi pistin (kuvainnollisen) leipurihatun päähän ja aloin hommiin - tietenkään sen enempää suunnittelematta tai kaappeja tutkimatta. Oletin, että meidän kaapeista ei varmasti löydy mitään täytekakkuaineita, joten heti oli selvää, että pitää olla joku muu juttu. Salamannopeella mietiskelyllä päätin tehdä bostonkakun, eli ei muuta kun työn touhuun! Ensimmäiset jauhonpöläykset oli jo nenänvarressa kun yhtäkkiä huomasin, ettei meillä oo munia. Guugeli käteen, onneks sain todeta, että yhden munan voi vaan jättää pois ja halutessaan lisätä vaikka rasvan määrää. Okei, vähän enempi voita, got it! Kaapista ei raivokkaalla kiipeilyllä ja tonkimisella löytyny myöskään muruakaan kardemummaa, mutta piparkakkumaustetta oli monta pussillista (koska tein joululahjaksi piparkakkukuorintavoiteita joskus kolme vuotta sitten) joten ajattelin, että eikös se käy ihan hyvin pullamausteesta, eli sekaan vaan! Jossain vaiheessa aloin miettimään, että kuinkakohan paljon oikeastaan on vähän enemmän voita. Toki vasta siinä vaiheessa kun voit oli jo kipattu taikinan sekaan ja olis pitänyt alkaa vaivaamaan käsin "kunnes taikina on kimmoisa ja irtoaa helposti kulhon reunoista." Mun taikina ei koskaan edes jäänyt reunoihin tai käsiin kiinni, vaan liukui onnellisesti pyöreän kulhon laidalta toiselle. Hetken vaivaamisyrityksen jälkeen totesin, että tän vaiheen voinee jättää vähän vähemmälle, tai mun taikinapallo luiskahtaa kohta lattialle. Taikina kohoamaan ja täytteen tekoon! Täyte onnistui yllättävän hyvin, jos ei ota huomioon sitä, että fariinisokeria piti vähän taivutella lihanuijalla, ja ettei voi ollut vielä pehmennyt kun kippasin muut ainekset sen päälle, mutta tästä selvittiin muutaman sekunnin mikrottamisella.

Myös loppuhomma sujui melko mallikkaasti, vaikka taikinalevy olikin vähän epämääräisen muotoinen, jolloin paloista tuli vähän eri korkuisia, mutta sehän toi kakun ulkonäköön vaan hyvää kolmiulotteisuutta! Lopuksi tein vielä sokerivesikuorrutteen ja lusikoin päälle. Ulkoisesti kelpo boston, ja kodissa leijuvaa tuoksua haistellessa alkoi ihmeellisesti tehdä mieli glögiä... Kakusta tuli kuin tulikin ihanan mehevä ja ilmava, ja itse asiassa piparkankumauste toi siihen tosi kivan lisän. Lopputulos siis olikin aivan kiva! 

Välissä Miklun kummitäti poikkesi tuomassa lahjan, mikä oli kiva ylläri kakkupöytään, niin sai raasu edes yhden paketin! Mutta tällaisella kattauksella meillä syötiin iltapalaa, ja kyllähän se kelpas!

Ps. Mitäs kummitädin paketti sisälsi?

No tällaisen ylisöpön (ja vähän naftin) kettuyöpän!

Hyvää yötä kaksvee! 🖤